Meidät on luotu liikkumaan, mutta ei hampaat irvessä

Olen keski-ikäinen kahden teinin vanhempi ja uskon liikkuvan elämän olevan apuna moneen tilanteeseen. Stressistä ja uupumuksesta puhutaan nykyään paljon ja ne koskettavat isoa joukkoa ihmisiä. Hyvinvointiakin lähdetään monesti suorittamaan, vaikka juuri tuo suorittaminen ajaa meidät usein uuvuksiin. Ei ole aina helppoa tunnistaa tilannetta milloin voimavarat alkavat ehtyä, varsinkin jos tekeminen on mielekästä.

Ajattelen hyvinvoinnin koostuvan isoksi osaksi tietynlaisen tasapainon löytämisestä ja rentoudesta, kuin pelkästä harjoitusohjelmasta. Omaan arkeen sopivien tapojen löytäminen, omien ajatusten ja uskomusten haastaminen ovat mm. asioita joiden parissa sinua sparraan.

Lajikirjoni on laaja ja koostuu eri palloilulajeista, kuntonyrkkeilystä, lenkkeilystä ja mailapeleistä, vesiliikuntaa unohtamatta. Tällä hetkellä valmennan padelia, joka on mielestäni aivan loistava laji ja paljon muutakin kuin liikuntaa! https://padellahti.fi

Koulutukseltani olen lähihoitaja (mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyö) vuosimallia -96, Liikunnanohjaaja (AMK) vuodelta -04, Aikuisliikunnan ammattitutkinnon suoritin -15, Padelissa Suomen padelliiton alaisen 1 tason ohjaajakoulutuksen suoritin -19 ja seuravalmentajakoulutuksen, sekä Suomen valmentajien mentorikoulutuksen -22, avoimessa yliopistossa sain valmiiksi Psykologian perusopinnot -23. Uskon mielen olevan suurin vaikutin toiminnassamme. Me tiedämme mikä olisi hyväksi ja tietoa on paljon saatavilla, mutta toimintatapojen muuttaminen on haastavaa ja kaipaamme siihen välillä tukea.